Olen Janne Silvo - 39 vuotias CP-vammainen mies turusta. Erilaisia kirurgisia operaatioita takana 39!
Vatsaa on leikattu viimeisen 6 vuoden aikana toistakymmentä kertaa ja puolet suolistosta on viety. Vatsalihakset ovat jääneet leikkauspöydälle!
Nyt minulla on toista kertaa avanne, tällä kertaa se on pysyvä ja istun sähköpyörätuolissa. Vuonna 2011 kävelin pelkästään kepeillä, enkä tarvinnut pyörätuolia, minulla oli oma auto ja lisäksi kävin normaalisti vessassa.
Minulla on lääkärin luvalla nauhoitettu poliklinikka käynti elokuulta 2011.
Asiaa todistamassa paikalla ovat vaimoni Sari Silvo sekä henkilökohtainen avustajani Herra X.
Pyydämme lääkäriä kuvantamaan vatsan aluetta koska minulla on vuosikausia ollut selittämättömiä vatsavaivoja, joihin ei ole tutkimuksissa löytynyt syytä.
Pyydämme myös magneettikuvaa asian tutkimiseksi.
Nauhoitteella kuitenkin ylilääkäri ja kirurgian dosentti Herra Y kieltäytyy kuvaamasta ja ilmoittaa ettei mistään kuvauksista tai
leikkauksista ole apua koska olen vammainen ja heikko ihminen muutenkin.
Hän sanoo että minun on pärjättävä kotona ilman hoitoja tai tutkimuksia.
lääkärin mukaan mitään ei ole siis tehtävissä.
Olen vuosikaudet joutunut syömään vahvoja kipulääkkeitä (Oxynorm) ja kärsinyt hirvittävistä vatsakivuista ja monen vuoden tappelun
jälkeen olen saanut yksityissektorin kautta käyttööni Bediol-lääkityksen Fimean päätöksellä 18.3.2014 kroonisten kipujen hoitoon. Lisäksi lääke rauhoittaa suolen toimintaa ja vähentää vammaani liittyvää Spastisuutta.
Julkiselta sektorilta en lupaa saanut, yrityksestä huolimatta siitä syystä etten sairasta ms-tautia.
Bediolin avulla olen pystynyt vähentämään todella vahvoja opiaatteja joita olen syönyt ainakin 5-6 vuotta, mutta tätä asiaa jukinen terveydenhuolto ei halua nähdä. Tieto lääkityksestäni on mennyt terveyskeskukseen asti ihan moitteetta.
Minulle on huudettu sairaalassa moneen kertaan, että mene kotiin täältä, ei sinua mikään vaivaa!
Vaikka minua on vaivannut sappikivet jo monta vuotta ja olen oksentanut monta kertaa aiemmilla sairaalakerroilla puhdasta kirkkaan vihreää sappinestettä. Tähän asiaan ei ole reagoitu mitenkään.
Indikaatio sappivaivaan on maksa-arvojen nousu ja maksa-arvot ovat olleet koholla ennenkin, mutta kun minä en juo alkoholia ei tähänkään asiaan ole
kiinnitetty huomiota.
Kyseinen lääkäri myös ilmoittaa kirjallisesti kaikkien minun vaivojeni johtuvan liikuntavammastani. Tämä asia on ollut eduskunnan oikeusasiamiehen käsittelyssä 2011.
Viimeisen kuukauden aikana oloni pahentui päivä päivältä, kunnes ei edes mehu mennyt kurkusta alas.
Ilmoitin vaimolle että nyt ei ole asiat hyvin koska edes kipulääkkeet eivät auttaneet, vaimo soitti pyynnöstäni hätäkeskukseen ja
ilmoitti että minulla on lääkekannabis käytössä. Hätäkeskus sanoi että kertokaa asiasta ambulanssi henkilökunnalle kun he saapuvat paikalle.
Kun ambulanssi saapui otin lääkettä vuoteella ja oli pakko maata kaksin kerroin koska kivut olivat sietämättömät.
Pakkasimme kaikki paperit, lääkkeet sekä siihen tarvittavat välineet kassiin ja ambulanssi lähti kuljettamaan minua sairaalaan.
Minut siirrettiin tarkkailuun ja sairaanhoitaja tuli luokseni. Kerroin hänelle että minulla on Fimean luvalla oma lääkitys käytössä,
sekä kaikki tarvittavat paperit mukana kassissa.
Hoitaja ilmoitti minulle: Kuule poika, kyllä meillä täältä lääkkeitä löytyy!
Pyysin hoitajaa auttamaan ja ilmoitin, että minun pitäisi ottaa oma lääke.
Hoitaja alkoi purkaa kassia otti vaporisaattorin pois kassista ja kysyi, mikä tämä on?
kerroin että laite on vaporisaattori ja sitä tarvitaan lääkkeen ottamiseen. Hoitaja laittoi tavarat takaisin kassiin ja sanoi minulle että en saa käyttää lääkettä muualla kuin kotona.
Minulta löytyy myös yksityislääkärin lausunto, josta ilmenee ettei myyntiluvan omaavat valmisteet vaikuta minulle, koska suolistoa on leikattu niin useaan kertaan.
Kaikkien näiden vuosien jälkeen minut vietiin ensimmäisen kerran magneettikuviin ja sappirakosta paljastui yli kahden senttimetrin
kokoinen sappikivi.
Sappirakko oli siinä määrin tulehtunut että tilanne vaati välitöntä leikkaushoitoa.
Keskellä yötä vaadin hoitajia todistamaan kirjallisesti että en saa ottaa omaa lääkettäni, jonka lääkäri on minulle määrännyt ja Fimea on minulle erikoisluvalla myöntänyt.
Osaston henkilökunta soitti päivystävälle kirurgille, joka ohjeisti minut allekirjoittamaan paperin jossa minun on mentävä ulos sairaalasta tupakka
pisteeseen ottamaan oma lääkekannabis annokseni omalla vastuulla.
Tapahtumasta löytyy kirjallinen todiste jossa on minun allekirjoitukseni sekä operatiivisen päivystysosaston leima.
Osaston henkilökunta ei suostunut auttamaan minua mitenkään lääkkeen otossa, vaan sanoivat että minun on selvittävä täysin yksin ilman apua.
Pyysin hoitajia tuomaan pyörätuolin ja irroittamaan tiputusletkut. Kun he olivat tämän tehneet, pyysin avainta lukolliseen kaappiin
jossa lääkkettäni säilytettiin.
Otin kassin kaapista ja menin käytävälle ulos osastolta. Lääkkeen ottaminen ulkona Tupakka pisteessä on täysin mahdotonta, koska siellä ei ole sähköä!
Menin invavessaan ja otin oman lääkkeeni jonka jälkeen menin takaisin osastolleni vartijan kanssa.
Seuraavana aamuna noin kello 9.00 kirurgi ilmoitti että en saa ottaa lääkettä sairaalan alueella. Seuraavaksi paikalle saapui naislääkäri joka ilmoitti että voin lähteä kotiin.
Kysyin lääkäriltä mitä sappikivelle ja sappirakolle pitää tehdä? Hän ilmoitti että maksa-arvot ovat lähteneet laskuun eikä mitään operaatioita
tarvita. Tilannetta jäätiin seuraamaan ja minulle annettiin kaksi aikaa laboratorioon.
Menin kotiin ja kävin sovitusti laboratoriokokeissa, neljäntenä päivänä kivut olivat sietämättömät ja kuume nousi yli 38 ja pulssi
oli nopea sekä iho kylmänhikinen. Tämä käy ilmi terveyskeskuslääkärin lausunnosta.
Varasin ajan ja kun menin hänen vastaanotolleen lääkäri meni täysin pois tolaltaan ja kysyi minulta että, Miksi sinä siinä istut?
Vastasin: Hyvä kysymys ja näytin paperit lääkärille.
Lääkäri katsoi koneelta ja kysyi minulta että miksei tänne ole kirjattu mitään tapahtuneesta?
Sanoin että en tiedä, mutta minut heitettiin ulos sairaalasta!
Pyysin lääkäriä tekemään jotain koska vointini oli todella huono!
Lääkäri otti puhelimen soitti sairaalaan päivystävälle ylilääkärille ja ilmoitti että hän ei ymmärrä mitä on tapahtunut, mutta Silvo istuu vastaanotollani ja on todella Sairas!
Siinäkin vaiheessa julkisen puolen lääkäri yritti selittää että hoitoa ei tarvita, koska maksa-arvot ovat lähteneet laskuun. Terveyskeskuslääkärin lausunnosta käy ilmi, että todellisuudessa maksa-arvoissa on poikkeavuutta normaaleihin arvoihin verrattuna. Maksa-arvot olivat siis edelleen koholla.
Lääkäri lähetti minut invataksilla sairaalan päivystykseen. Minulla oli mukana kaikki tarvittavat lupapaperit sekä lääkkeet ja vaimo oli
seurassani.
Kun pääsimme päivystykseen, ilmoitin että lääkäri on ollut puhelimitse yhteydessä tänne ja nyt tarvitaan päivystävä
ylilääkäri nopeasti paikalle! Ilmottautumis tiskit sulkeutuivat ja henkilökunta kaikkosi toimistoon, ja hetken kuluttua vartija tuli kysymään minulta että,
Mikä on hätänä? Kerroin vartijalle tilanteen ja ilmoitin että asialla on todella kiire.
Menin vessaan ottamaan lääkkeeni jonne hoitaja tuli ilmoittamaan että minut otetaan vastaan huoneessa numero 6.
Kerroin kaiken tapahtuneen ja pyysin ettei minulle enää huudettaisi ja sanoin että tarvitsen nopeasti hoitoa!
Tässä vaiheessa vaihtui lääkärit, hoitajat sekä osasto. Minut vietiin yksityishuoneeseen jossa turvakamerat tallensivat kaiken mitä tapahtui.
Nyt avosappileikkauksesta on kulunut noin kuukausi.
Minulle on kuitenkin aiheutunut tapahtuneesta pysyvä avanne ja olen menettänyt kävelykykyni sekä kaksi työpaikkaa.
- Janne Silvo
